Koin nostalgisuutta astuessani elokuussa ensimmäistä kertaa tulevan työpaikkani rakennukseen, jossa olin aikoinani myös opiskellut. Astuin sisään kuitenkin hyvin erilaisin askelin kuin opiskeluaikoinani, innostunein, odottavin ja pelonsekaisin, sillä olinhan lainakengissä. Lainakengissä on aina se jännittävä juttu, ettei niitä lainatessaan oikein tiedä, millaiseksi ne jalassa muotoutuvat. Sujuuko askeleet valssaten, lonksuuko ne jalassa suuruuttaan vai hiertävätkö ne jopa … Jatka artikkelin Lainakengissä – Hiljaisesti hyvä tulee lukemista